Erilainen joulu

Sotien jälkeisten Lapin suurien savotoiden päätyttyä eivät kaikki jaksaneet tai ymmärtäneet lähteä etelään katselemaan työtä. Muutamat miehet eristäytyivät täydellisesti muusta yhteiskunnasta. Niinpä läpi pohjoisen Suomen luikertelevan Luiro-joen pitkälle varrelle jäi puolenkymmentä erakkoa. He eivät halunneet tai eivät välittäneet hakea eläkkeittä tai muuta sosiaalista tukea tai apua; elivät mitenkuten.                                                                                                              Yksi heistä oli Soini, joka kolusi autiotupia, jos vaikka vaeltajilta olisi jäänyt säilykepurkkeja, näkkileipää tai muuta syötävää. Mies hiihteli ahkio perässään aikoina, jolloin tiesi kämppien olevan tyhjiä.

 

Joskus nähtiin erakon keräilevän erotuspaikalta poron päitä. Joki antoi kalaa ja saattoipa kompastua hirvikin. Poroihin erakko ei koskenut. Erämaaassa oli muutakin riistaa, riekkoja, joita sai jos osasi laittaa rihmat oikeaan paikkaan. Luvallista se ei ollut, mutta nälkä ei lupaa kysynyt. Sieniä, hilloja ja muuta syötävää löytyi tarpeisiin.

 

Asunnoksi erakko oli korjaillut uittomiesten jäljiltä jääneen saunan, joka muistutti kohta enemmän korsua kuin saunaa. Lattian pinta-alaa oli jokunen neliö. Nurkkaan oli koposteltu vanhasta öljytynnyristä lämmitys- ja keittokamiina. Kamiina oli vuorattu vielä ulkoapäin kivillä.

 

Poliisi Tapio, vastikään tullut alalle, tai hän oli armeijasta virkavapaana, suorittanut poliisin virkatutkinnon ja mietiskeli, olisiko tästä poliisin toimesta ammatiksi.

Kaira oli jollakin tavalla tuttu, oli tullut käytyä täällä metsällä ja kalastelemassa jokivarsissa. Joulukuinen päivä ei ole pituudella pilattu, joten oli katseltava tähtiä sekä karttaa, jos aikoi suunnassa pysyä. Tiedossa kuitenkin oli, mistä erakon asumus löytyisi.

 

Matkaa kirkolta järvikylään oli tietä pitkin rapiat 80 kilometriä ja sitten reitinvalinnasta riippuen moottorikelkalla 30-50 kilometriä. Ei huimannut nuorta miestä yksin kulkeminen, olisipa joku nähnyt tyytyväisen ilmeen, hyräilemässä vaikka joululaulua kelkkaa vääntäessä. Elettiin sentään joulunalusviikkoa.

Auto oli vuosimallia 1969, kuplavolkkari, jonka perään oli sitten kytketty perävaunu, jossa moottorikelkka, ahkio ja muut tavarat kulkivat. Siihen aikaan ei ollut vielä käytössä ajohaalareita, joten päälle puettiin erämaahan sopivammat varusteet; nutukkat, säpikkäät, nutukkaisiin paulat, pitkävartiset hyljekintaat, kettuhattu, appiukolta lainattu peski ja päällimmäiseksi oma luhka.

 

Joskus tupakka- ja hunttaustaukoja pitäessään Tapio tiesi omasta halustaan ottaneensa elinkautisen kairaan. Oli mukava kuunnella hiljaisuutta omissa ajatuksissaan, sinisessä hämärässä ja katsella vähitellen kiristyvässä pakkasessa, joko näkyisi iltatähti matalalla itäisellä taivaalla.

Jokiuoman sulat nostivat häkärää kiristyvään pakkasilmaan. Tapio arvosti erämaassa tunturien helmassa asuvia erakkoja. He asennoituivat karuihin olosuhteisiin ajatuksella; "Vain Sinä itse vastaat ratkaisuista, joilla selviät huomiseen"

 

Tapio muisteli reilun puolenvuoden takaista operaatiota. Hän oli hakenut erakon kirkolle, koska erakolla ei ollut löytynyt rahaa sakon maksuun.  Silloisen nimismiehen ajatuksena oli ollut, että hattu kiertämään. Maksetaan muutaman kympin sakko, jolloin erakko oli säästynyt vankilareissulta. Sakko oli tullut Turun tulliasemalta, mies oli riitaantunut tullimiesten kanssa.  Erakkohan oli entinen kaukopartiomies, joka oli vain kyllästynyt koko muun maailman  menoon.  Erakko oli ollut putkassa pari yötä, jolloin kerättiin mainittu kolehti ja käytettiin sairaalassa sekä Kelassa, josta haettiin eläkettä. Tapio oli saattanut erakon takaisin kairaan asumukselleen.

 

Joulun alla teki Tapio asiaa tunturiin.  Piti tehdä erävalvontaa ja samalla toimittaa erakolle joulupaketti.  Pakettiin olivat osallistuneet Lions-klubi ja kunnan sosiaalitoimi, taisipa siihen osallistua poliisistakin jokunen henkilö.

Ensin pari tuntia ajoa kuplavolkkarilla järvikylään.  Moottorikelkalla järvenselkää pitkin joelle.  Ajetaan muutaman suvannon kautta erakon korsun kenttään. Tapio sammutti kelkan ja katseli ympärilleen.

Savupiipusta nousi savut, joten mies oli kotona. Tapio alkoi kopistelemaan lunta kamppeistaan. Isäntä pyörähti ovesta pihalle ja nähtyään tulijan kävi toivottamassa tervetulleeksi sanomalla oikein käsipäivät.  Jotakin tervehdyksen tapaista siinä mutistiin.  Korsu oli lämmin ja poikkeuksellisen siiisti. Näytti että, mies oli saanut lihaa luitten ympärille, pistävä tuijotus silmistä puuttui ja mies vaikutti valoisalta sekä tyytyväiseltä.

Tällä kertaa isäntä ei antanut lupaa keitellä kahvia virkamiehen pöönistä. Costaricaa kaivettiin hyllystä ja ukko kävi hakemassa joesta tuoreet vedet. Myös ruutinrinkelit löytyivät omasta takaa.

 

Juteltiin niitä näitä. Erakko kertoi viimeisten kuuden kuukauden olleen elämänsä parasta aikaa, kun ruoka-ja vaatepuoli saatiin kerralla kuntoon. Omaa rahaakin löytyi hiukan, vaikka eläke oli mitätön. Valtava elämänmuutos verrattuna ei mihinkään.

 

Lähestyvää joulua erakko ei huomioinut mitenkään.  Yksineläjä pärjäsi ilman radiota ja almanakkaa. Ulkomaailman tiedoilla ei ollut merkitystä hänen oloonsa eikä eloonsa. Oli suunnitellut saunan rakennusta ensi kesäksi!

 

Tapio haki ahkiosta paketin ja nosteli pöydän virkaa tekevälle jykevälle pölkylle hyvin suolattua sianlihaa, leipää, voita juustoa, kestomakkaraa, perunoita, kahvia, sokeria, rinkeliä, korppuja, kynttilöitä, keksejä sekä säilykepurkkeja. Pahvilaatikon nurkasta löytyi lapaseen käärittynä pieni pullo konjakkia.

 

Erakko ei päästänyt vierastaan yön selkään. Kaminaan lisättiin pilkkeitä. Tapio levitteli ahkiosta hakemansa porontaljan sekä makuupussin paskalle lämpenemään.

 

Pakkanen kohensi otettaan ulkona, korsun nurkat rapsahtelivat. Olisiko pieni joulutähti tuikkinut tunturin yllä avaruudessa. Tuntui joulun tulleen kairan asumukseen.

 

Omalaatuiset miehet istuivat nokat vastakkain raatailemassa.  Oli sytytetty joulun kunniaksi kyntteli, pöydän virkaa toimittavan pölkyn päälle. Rispaantuneisiin juomalaseihin kaadettiin tilkat ruskeaa juomaa. Kuksasta vielä hörpyt mustaa kahvia. Suurelta osin oltiin hiljaa, mitäpä joulun tunnelmaa puheilla pilaamaan.  Oli joulu tai melkein joulu, kairassahan aika menettää merkityksensä.

                                   ......................................................

 

Rauhallista Joulua kaikille; toivottaapi Tapio

 

(Joulun muistelus on kirjoitajan omakohtaisesti kokema, tapahtunut joskus viime vuosisadan, 60-70-lukujen vaihteen aikoihin, Luirojokeen lasevan Pihtijoen rantakairassa)